Treeniä, treeniä!

Me ollaan treenattu. Siinä ne tärkeimmät ja ainoat kuulumiset tällä kertaa :D

Paimennusjuttuja ollaan treenattu Jalliksen kanssa piha-aitauksessa ja hienosti edistyy suuntakäskyjen opiskelu. Isolla pellolla käydään sitten palauttelemassa kuljetusta mieleen, ettei vallan ympyrän kiertämiseksi mene. Myös häkissä toimimista aletaan nyt kokeen lähestyessä vihdoinkin harjoitella. On se magee tyyppi! Lunsku on käynyt toki myös treenaamassa. Ollaan Päivin opastuksella harjoiteltu laumanjakoa. Lunaa ahistaa uus homma, mutta eiköhän se senkin asian opi, niihän se on oppinut paljon muutakin mitä en olis ikinä uskaltanut edes toivoa :)

Alla Joski Rissasen ottamia ihan mahtavia paimennuskuvia Jallikseta. Isoiso kiitos Joski!

Tokoteltu ollaan myös ahkerasti. Pääpaino on nyt Lunassa, koska tuli ilmoitettua se kokeeseenkin taas. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu ;) Se on ollut treeneissä hyvä. (Mutta niinhän se oli ennen katastrofi-koettakin..) Paikallaanmakuissa ei ole ollut mitään propleemaa, tosin eilen pääsin huomauttamaan sitä ruohon syömisestä. Eipä ole moistakaan ennen tehnyt makuun aikana... Mutta sen jälkeen siis ok. Taputuksiin se edelleen reagoi, mutta pysyy hallinnassa ja nahoissaan. Tunnaria ollaan tehty nyt laudalla tai sitten oikein kunnolla maassa lojuneilla palikoilla. Nämä treenit on mennyt tosi hienosti. Eilen illalla koitin kotipihassa käyttämättömillä palikoilla, ja hyvin meni sekin. Palikat oli ympyrällä. Jostain syystä ympyrällä on rauhallisempi kuin rivissä...

Opetin Lunalle myös kaukokäskyjen seiso-maahan vaihdon uusiksi, niin että se menee taakasepäin maahan. Ja koska Luna on Luna, hänhän tajusi idean nopeasti ja tarjoaa toimintoa kokoajan ja kaikkiin tilanteisiin ;) Tiesittekö että istuenkin voi peruuttaa?! Meillä vaihdot menee nykyään kutakuinkin maahan-maahan-maahan... :D Noh, pari viikkoa aikaa saada likka pysymään jaloillaan taas.

Helmillä on juoksu. Kuukauden etuajassa. Mutta eihän se meillä rajoita kuin lenkkeilyä miesseurassa ja ryhmätreeneihin ei tietty oo asiaa. Muuten ollaan humpattu tavalliseen tahtiin. Vauhtia siinä on nyt ihan hurjasti. Tekemisestä ei fiilinkiä puutu. Helmin kanssa tulee vaan aina tässä mielentilassa ääni mukaan ja sen kanssa saa olla tasapainoilemassa. Ohjattua ollaan treenattu paljon. Toisena päivänä menee sairaan upeesti, toisena päivänä se on pihalla kuin lumiukko... No, se kai kuuluu asiaan Helmin kanssa.

Jallis supernahkiainen tekee täysillä. Ollaan sen kanssa treenattu ruudun paikkaa ja liikkeestä istumista pääasiassa. Ja seuruuta sen kanssa on aina pakko tehä, se on niiiiin kivaa sen mielestä. Ja tietty munkin mielestä, kun on niin ihanan motivoitunut koira. Se on mun minimalinois :D

Tällaista täällä. Eli harjoitukset jatkuu, kuinkas muuten...

Kyllä meille saa taputtaa!

Ei täällä ihan epätoivoon olla vaivuttu! :D Treenattu ollaan ahkerasti ja Lunalle on taputeltu aina kun ollaan saatu seuraa. Eka treeni kokeen jälkeen tehtiin Aneten kanssa. Ensimmäinen taputus sai likan silmiin lieskat syttymään. Mitään isompaa syöksyä se ei päässyt tekemään, kun oltiin ajan hermoilla ;) Jatkettiin taputteluja ja mä palkkailin Lunaa mun lähellä pysymisestä. Seuraava taputusharkka tehtiin laitumella hyvin sujuneiden paimennustreenien päälle Päivin kanssa. Arvasinkin ettei se paikka ja tämä taputtaja aiheuta isompaa konfliktia. Lunan ilme oli sellainen "WTF?!" kun Päivi taputti ja hihkui, ja rekku katsoi parhaakseen tulla mun sivulle :) Aatteli varmaan että nyt se Päivi on sitten seonnut lopullisesti... Sama reaktio oli myös metsätiellä kävellessä. Tuli mun viereen kun Päivi taputti. Wautsivau! Tänään käytiin Perttelissä tokotreeneissä ottamassa paikkamakuu (nou proplem) ja taputuksia. Reagoi taputtajiin vilkaisemalla ja selkeästi kierrokset nousee, mutta ei mitään negatiivista sanottavaa, hyvin piti itsensä koossa. Jee! Ehkä tämä tästä!

Vitipäät Valkeella :)

TÖMPS!

Jysähdettiin maanpinnalle kunnon iskulla!

Tänään siis tokokoe Lunan kanssa Liedossa, TSAU:n hallissa. Ilmottautumistiedoissa jo luki, että ulkona saattaa olla agilitytreenit. Ois voinu tietysti harkita uudestaankin, että ilmoittaako sinne Lunan kaltaista koiraa vai ei... No, mitään vastaavaa en osannut odottaa, enkä pelätä. Kokeen kulku oli enemmän kuin hämmentävä. Tuomari oli tiukka Kari Kielo, jolta jokainen piste piti ansaita ihan oikeasti.

Koe alkoi tietysti paikkamakuulla. Luna oli kehään mennessä "täyttä ymmärrystä vailla" -tilassa. Meni kuitenkin nopeasti käskystä maahan, mutta välittömästi kun käänsin selkäni, niin se nousi seisten haistelemaan maata. Hain siis rekun pois. (ja kiroilin mielessäni)

Sitten pienen tauon jälkeen seuraamiseen. Lunalla oli kierroksia paljon. Tai miten sen nyt sanois. Tässä vaiheessa kai sopivasti. Ihan mielettömän hyvää seuraamista, parempaa kuin Lunalta ikinä koskaan milloinkaan!!!

Liikkeestä istumiseen mennessä meinas tulla ensimmäinen pinksadus. Kierrokset jossain fääreissä, ja liikkeelle lähtiessä Luna haukahti! Ei hitto. Siitä sitten sikahyvä seuraaminen, nopea istuminen ja ihan bueno loppu.

Koitin koota koiran luoksetulopaikalle. Sain sen jonkinlaiseen kuosiin, ja taas hyvin maahan. Jätin, ja loppu samoin kuin paikkamakuussa! WTF! Jatkoin kuitenkin kävelyä ja kutsuttaessa Luna oli kääntynyt poikittain haistelemaan. Siitä sitten luoksetulo. Sellanen diibadaaba. Ei ollu fiilikset ihan korkeella. Seisominen valui, maahanmeno nopea.

Sitten ruutuun. Meijän vahva liike. Koko homma sujui täydellisesti! Ja ihan ansaittu kymppi, josta yleisö tietysti taputtaa. Ja mitä tekee Luna? Syöksyy räyhäten täysillä kohti yleisöä. Onneksi oli kehänauhan sijasta lauta-aita. Luulen et se olis käyny nappaamassa kiinni johonkin. Aikamoinen kokoaminen oli itsessä tän episodin jälkeen.

Voi sitten vaan kuvitella minkälaiset oli noudot. Hyppynoudossa kapula tuli kunnolla tapporavistettua komeilla ääniefekteillä. Metallinouto oli siedettävä, murahti vaan vähän tarttuessa. Tämän jälkeen taas valmiina syöksymään... Tunnarista tehtiin toki tulitikkuja. No jos oikein harrastaa positiivista ajattelua, niin toi se sentään oman palikan. Vaikka nostikin ensin väärää.

Kakeihin kokosi hyvin itsensä. Jäi ok, ekalla käskyllä nytkähti vaan kun piti nousta, toisella nousi istumaan, vaikka olis pitänyt seistä. Seuraavaksi S-I vaihto. Istui valmiiksi siis. Loput vaihdot teki ihan ok. Saatiin nolla.

Kokonaisvaikutus pisteitä tuomari mietti pitkään ja hartaasti. Sanoi että "mielenkiintoinen tapaus". Koska karkasi kerran totaalisesti hallinnasta, ja muutenkin siinä ja siinä, saatiin kuitenkin viis pinnaa. Ihme ettei antanut mulle jotain keltasta tai punasta korttia.

Olo on kuin puulla päähän lyöty. Kehästä tullessa hävetti niin maan perusteellisesti, teki mieli mennä kulman taakse ravistelemaan koira. Olis tehny mieli itkeä. Ei ne pisteet, vaan tollanen ihan mielipuolinen käytös. Vein kuitenkin rekun autoon ja ajelin kotiinpäin. Matkalla soittelin terapiapuheluita, vein koirat metsään juoksemaan ja aloin miettimään taputuskoulutusta ja yleistä hallintaa parantavia treenejä. Että näin. V***ttaa.

Luna elää nyt jotain ihme vaihetta. Se on piristynyt ihan hirmuisesti steriloinnin myötä. Ja saanut mielettömästi itseluottamusta paimennuksesta. Se ei itsekkään tunnu tietävän mikä se on. Enkä mä osaa käyttää uutta Lunaa vielä. Mutta ei auta itku markkinoilla. Töihin on ruvettava. Luulen kyllä että UusiLuna kestää tätänykyä kukkahatuttomat treenitkin tietyissä tilanteissa.